Eikö se ole epätasa-arvoa, kun vanhempi työkaveri tekee samassa ajassa puolet vähemmän töitä, eikä esimies tee asialle mitään?

Henkilöstön ei kovin hyödyllistä verrata toistensa töiden määrää tai kuormittavuutta. Jokainen työntekijä sopii tehtävistä oman esimiehensä kanssa. Toki on inhimillistä joskus miettiä, jakautuvatko työt tasaisesti. Lain mukaan työnantaja on vastuussa siitä, ettei kenenkään terveys vaarannu liiallisesta työkuormasta.

Mikä sitten on vähemmän tai enemmän? Kaikki työn tulos ei aina näy konkreettisesti samoina kappalemäärinä tai muina tuotoksina. Työyhteisön jäsenillä voi olla taustalla muitakin tehtäviä, esimerkiksi suunnittelua, seurantaa, raportointia tai perehdytystehtäviä. Vanha intiaanien viisaus kuuluukin, että älä tuomitse toista, ennen kuin olet kulkenut kaksi viikkoa hänen mokkasiineissaan.

Joskus työtehtäviä muokataan työkyvyn sitä vaatiessa. Työtä voidaan silloin tilapäisesti keventää työtehtäviä muokkaamalla tai työaikaa lyhentämällä. On toivottavaa, että työn muokkauksesta ja sen kestosta kerrotaan muulle henkilöstölle, ettei synny turhaa väärinkäsitystä. Esimiehen ei pidä kertoa yksityiskohtaisia syitä vaitiolovelvollisuuden takia, vaan esimerkiksi ”työkyvyn tukemiseksi” riittää. Jokainen työntekijä päättää itse, mitä tilanteestaan kertoo työkavereille.

Lainsäädäntö ei mittaa yhdenvertaisuutta työn tuotoksen määrällä. Työnantajan ja esimiehen työntekijän edustajana tulee kohdella yhdenvertaisesti kaikkia samassa tilanteessa olevia, vaikkapa sitten sairaudesta toipuvia työntekijöitä keventämällä heidän työtään. Positiiviset erityistoimet ovat mahdollista, kunhan ne ovat perusteltuja.

Esimiehellä on vastuu myös siitä, etteivät työssä kuormitu liikaa nekään työntekijät, joille on mahdollisesti siirretty kevennettyä työtä tekevän tehtäviä. Esimiehen tulee silloin yhdessä toisten työntekijöiden kanssa priorisoida työt ja miettiä, mitkä ovat ensisijaisia ja mitä voidaan jättää tekemättä.

Monet työyhteisöt tukevat eläkeikää lähestyvien työkykyä ja työssä jatkamista esimerkiksi pidemmillä lomilla tai muilla työkyvyn tuen keinoilla tai virkistymisen mahdollisuuksilla (nk. ikäohjelmat). Sekään ei ole epätasa-arvoa, kun kaikki samassa tilanteessa olevat ovat ohjelmiin oikeutettuja.

Tarve työn muokkaamiselle ei ole aina ikäsidonnainen. Myös nuorilla työntekijöillä voi olla työssä selviytymisen haasteita. Viime kädessä on kaiken ikäisten etu, että työkykyä ja työurien jatkumista tuetaan oikea-aikaisesti ja suunnitelmallisesti.

Pirkko Mäkinen
Asiantuntija, Työelämän kehittäminen, Työhyvinvointikortti, työterveyshuolto

Lisää aiheesta

Monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työyhteisössä -teemasivu

Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki (pdf)

Työn muokkaaminen tukee työkykyä läpi työuran (pdf)

 

Päivitetty 10.11.2017 14:12 Julkaisupäivä 15.09.2017 00:00